Tonnin stiflat - Tuomari Nurmio

Klabbeissa on mulla tonnin stiflat.

Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen.

Joskus mä stygen niille tsungaan,

silloin kun mä muille tsungaa en.

Monen vuoden jälkeen mä Hesarilla luudaan

ja dallaan sinne minne klabbit kuljettaa.

Snagarilla hodarin mä skruudaan,

ja rundaan kohti kulman kuppilaa.

Slurkit ohi bilikalla skujaa.

Näil kanteil ennen flindaa stikattiin.

Joka gubbel futas sillo vitun lujaa,

nyt futaa vähä iisimmin — päin helvettii.

Mä hiffaan Flemarilla Stigun, tutun dorgan.

Se pummaa huggen taikka febosen,

et se vois vetään boltsiin vaikka snadin borkan.

Mä biffaan sille stoben, bulin ja huurteisen.

Klabbeissa on mulla tonnin stiflat.

Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen.

Joskus mä stygen niille tsungaan,

silloin kun mä muille tsungaa en.

Slade, vanha starbu, botskin alla bunkkaa.

Ei sil oo fyrkkaa luukkuun eikä skruudikseen.

Öögat valuu vodaa ja densalle se dunkkaa.

Ennen se tsombas dösaa duunikseen.

Mä dallaan Hagikseen ja venttaan sporaa.

Tää rundi pyörii niinku ennenkin.

Spurgujengi flänäpäissään joraa,

tai sit ne flaidaa, mä en maindaa — olkoon niin.

Ei täs kande paljo brassailla tai sniidaa.

Nyt on pakko panna tsigge flekkaamaan.

Mä griinaan, vaik mun tekis mieli spiidaa.

Tääl saa daijuun jos ei pysty gnekkaamaan.

Klabbeissa on mulla tonnin stiflat.

Ei ne tonnii paina, mut ne bungaa sen.

Joskus mä stygen niille tsungaan,

silloin kun mä muille tsungaa en.