16 ja 36 - Miljoonasade

Lapsena minäkin

Osasin olla näkymätön

Menin avaimenreikään

Seisoin vain hiljaa

Kunnes susikorvamies

Lähti pois

Vuosia myöhemmin

Olin kai jo kuusitoista

Ensi kerran huomasin

Etten mahtunut keinuunkaan

En hevosen sisään

En vaatekaappiin

Kultaisen äidin

Hameiden alle

Niin mun nivelet paukkui

Minäkin kasvoin

Korvasta korvaan leijui

Hämärää vettä

Hetken vielä mahduin

Kouluun armeijaan tai kirkkoon

Sitten en

Aika kului enkä pelännyt

Tein perheen ja ajattelin

Kun mä en enää kasva

Niin lapset kasvaa

Mun puolestani

Tein töitä ja rakensin

Vaimolle talon

Ostin tilavan auton

Aioin jäädä siihen

Ja omalla tapaa

Olla vapaa

16 ja 36

Hyvää syntymäpäivää meille

16 ja 36

Omin lupinsa rakastuneille

16 ja 36

Itsellensä antautuneille

16 ja 36

Omiin sydämiinsä kompastuneille

Tämä hotellihuone

On ruma ja ahdas

Sinä olet nuori

Alaston ja kevyt

Niin viaton

Ja musta tuntuu että

Ainoa paikka mihin

Enää mahdun

On sinun sisälläsi

Niin minä vasta

Elämäni tässä vaiheessa

Saan ensimmäisen vihjeen

Siitä mitä on kuolema

Se on sitä että kasvaa

Kasvaa ja kasvaa

Ja lopulta on vain yksi

Paikka mihin mahtuu

Ja sitten ei mahdu enää

Sinnekään